Onko Jumala ilonpilaaja?

Lukuaika 8 minuuttia

Päivitetty - helmikuu 9, 2025

Kun näkee joidenkin kristittyjen kävelevän ympäriinsä vakavasti surevina, voi helposti ajatella, että Jumalan täytyy olla ilonpilaaja.

Onneksi on myös muita, jotka ovat todella iloisia tavatessaan sinut.

Onko Jumala ilonpilaaja vai ei?

Arki on tarpeeksi stressaavaa, ainakin monille meistä. Siksi olet iloinen, kun työpäivä on ohi, lapset ovat nukkumassa ja voit hengähtää ensimmäistä kertaa päivän aikana. Vielä parempi on, kun viikonloppu vihdoin koittaa ja voit viettää rentouttavan tauon perheesi kanssa tai heittäytyä harrastuksellesi muutamaksi tunniksi sillä aikaa, kun lapset leikkivät ystäviensä lasten kanssa. Tai kun vietät muutaman minuutin ennen nukkumaanmenoa vain tuijottaaksesi tähtitaivasta, haistellaksesi kuusen tuoksua puutarhassa tai kenties katsellaksesi, kuinka lemmikkisi ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, leikkivät, hoitavat, kiusaavat, leikkivät takaa-ajoleikkejä jne....

Nämä tauot auttavat meitä keräämään voimia jokapäiväisiin tehtäviin, välttämään loppuunpalamisen ja estämään kehoamme vetämästä hätäjarrua uupumuksen vuoksi, sairastumasta tai jopa poistumasta verenkierrosta pidemmäksi aikaa sydänkohtauksen vuoksi.

Silloin tällöin saatat huomata ajattelevasi noina todella hiljaisina ja autuaallisina akkujen lataamisen hetkinä: "Eikö minun pitäisi oikeasti tehdä sitä tai tätä sen sijaan, että katselen reikiä ilmassa täällä?" tai "Onko oikein, että nautin harrastuksestani täällä?".

Mitä Raamattu sanoo?

Kaikki ovat luultavasti kuulleet sanonnan "Ora et labora!", joka tarkoittaa "Rukoile ja tee työtä!". Se on kristillisen elämän johtoajatus, joka kehittyi myöhäiskeskiajalla tiivistämään benediktiinien elämäntapaa. Luostarielämä, joka oli suhteellisen eristyksissä ulkomaailmasta, rajoittui työhön ja rukoukseen, minkä vuoksi vapaa-aika oli täytettävä Raamatun lukemisella "joutilaisuuden" ehkäisemiseksi, kuten Benedictus Nursia kirjoitti: "joutilaisuus on sielun vihollinen".

No, jos Aatami ja Eeva olisivat kuunnelleet Jumalan sanaa eivätkä olisi uskoneet Saatanan, vastustajan, kuiskauksia, voisimme yhä nauttia paratiisista ja sana "työ" olisi luultavasti jäänyt meille tuntemattomaksi.

Valitettavasti asiat kääntyivät toisin, ja meidän on ansaittava elantomme tekemällä työtä. Olemme sisäistäneet tämän tarpeeksi elämässämme.

Harjoittavat kristityt ovat myös tietoisia siitä, että meidän pitäisi olla päivittäin yhteydessä Jumalaan, jotta voisimme kokea hänen neuvonsa, että hän haluaa, että häneltä kysytään kaikkea, mikä meitä vaivaa, että hän haluaa antaa enemmän kuin mitä tarvitsemme.

Rukoile ja tee työtä ei siis olisi pitänyt jäädä kysymykseksi. Mutta entä vapaa-aika työstä, kotitöistä, lastenhoidosta ja paljon muusta? Antaako Raamattu meille vastauksen myös tähän aiheeseen?

Jokainen Jumalaa tunteva olettaa oikein, että Jumala on ottanut kantaa myös tähän asiaan Raamatussa, mutta jumalanpalveluksissa, raamattututkimuksissa tai muissa tilaisuuksissa siitä kuulee vain hyvin harvoin.

Aloitetaan siis etsintä ja mainitaan esimerkkeinä kaksi raamatunkohtaa:

1 Korinttilaiskirje 10, 31 sanoo "Mitä ikinä syötte tai juotte tai mitä ikinä teettekin, tehkää se Jumalan kunniaksi.„

ja ilmaisee siten keskeisen kristillisen asenteen, nimittäin sen, että koko elämämme - jopa jokapäiväisissä, näennäisen banaaleissa toiminnoissa, kuten syömisessä ja juomisessa - keskitetään Jumalaan ja kunnioitetaan siten häntä.

Kaikkien tekojen tulisi viime kädessä olla osa Jumalalle mieluisaa elämää. Kutsu tehdä asioita "tuoreesti" voidaan ymmärtää myös palveluksena, joka kunnioittaa Jumalaa ja auttaa muita ihmisiä.

Saarnaaja 9:10 neuvoo "Mitä tahansa tuleekin eteenne tehtävää, tehkää se tuoreena.„

ja se on kehotus tarmokkuuteen, vastuuntuntoon ja vastuullisuuteen... Joie de vivre - sekä maallisissa että hengellisissä asioissa.

Joie de vivre on Jumalan lahja, joka syntyy uskosta, kiitollisuudesta, toivosta ja elämän keskittämisestä Jumalaan. Se ei ole ohimenevää, vaan syvään juurtunutta ja kantaa meitä myös vaikeiden aikojen läpi. Joie de vivre tarkoittaa sitä, että tunnustamme elämän sen täydellisyydessä Jumalan teoksi ja nautimme siitä kiitollisina, rauhassa ja luottavaisesti.

Raamatullisen elämänilon osatekijöitä ovat esimerkiksi seuraavat

Yhteys Jumalan kanssa:

Todellinen ilo tulee suhteesta Jumalaan. Psalmisti sanoo Psalmi 16:11: "Sinä näytät minulle tien elämään. Sinun läsnäollessasi on ilon ja riemun täyteys ja ilo sinun oikealla puolellasi ikuisesti."
Jumala itse on elämän ilon lähde.

Kiitollisuus:

Joie de vivre tulee Jumalan siunausten tunnistamisesta ja arvostamisesta. Paavali kehottaa 1. Tessalonikalaiskirje 5:16-18 tähän: "Iloitkaa aina, rukoilkaa lakkaamatta, olkaa kiitollisia kaikessa, sillä tämä on Jumalan tahto teille Kristuksessa Jeesuksessa."

Rauha ja luottamus:

Ilo kasvaa, kun luotat Jumalaan ja koet hänen rauhansa. Jeesus sanoo Johannes 15:11
"Olen puhunut teille tämän, jotta iloni pysyisi teissä ja teidän ilonne olisi täydellinen." "Minä olen puhunut teille tämän, jotta iloni pysyisi teissä ja teidän ilonne olisi täydellinen."

Palvelu ja yhteisöllisyys:

Ilo syntyy myös siitä, että palvelemme muita ja elämme yhteisössä. Paavali kirjoittaa Room. 12:15 "Iloitkaa niiden kanssa, jotka iloitsevat, ja itkekää niiden kanssa, jotka itkevät." Ilojen ja surujen jakaminen toisten kanssa rikastuttaa elämää.

Toivoa ikuisuuteen:

Kristityn ilo liittyy erottamattomasti iankaikkisen elämän toivoon (Room. 14:17):
"Sillä Jumalan valtakunta ei ole ruokaa ja juomaa, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."

Riippumattomuus olosuhteista:

Joie de vivre ei ole sidottu ulkoiseen vaurauteen tai menestykseen. Paavali sanoo vankilasta Filippiläisille 4:4: "Iloitkaa Herrassa aina; jälleen sanon, iloitkaa!"

Siksi se eroaa puhtaasti maallisesta tai pinnallisesta ilosta siinä, että se on riippumaton ulkoisista olosuhteista.

Jos siis saamme iloita, ja meidän pitäisi todellakin iloita(!), meidän pitäisi tehdä se ottamalla kiitollisena vastaan Jumalan antama ilon lahja emmekä salli vastustajan saada meitä tuntemaan syyllisyyttä ja tahraamaan tätä jumalallisesti annettua iloa.

Jumala on kiinnostunut siitä, että me olemme tyytyväisiä, onnellisia ja iloisia ihmisiä ja tuomme siten hänen hyvyyttään ja rakkauttaan maailmaan säteilevällä hymyllä. Siksi Hän antaa meille tilaisuuksia rentoutua, olipa kyse sitten musiikin tekemisestä, maalaamisesta, valokuvaamisesta tai vuorovaikutuksesta eläinten ja kasvien kanssa. Jos olemme tasapainossa, voimme täyttää meille asetetut tehtävät, koska olemme terveitä ja meillä on voimia tehdä niin ilman, että rasitamme itseämme liikaa ja horjutamme terveyttämme.

Jumala ei siis missään nimessä ole ilonpilaaja, vaan hän kehottaa meitä selvästi iloitsemaan elämästä! Ei pitäisi erityisesti korostaa sitä, että rajoitamme iloa tuovien mahdollisuuksien valinnan niihin, jotka eivät ole yhteensopivia Hänen arvojensa kanssa ...

Esimerkki elämästäni

Kouluaikana minulla oli usein paljon turhautumista, jota purin soittamalla pianoa. Minun piti itse asiassa(!) harjoitella annettuja kappaleita. Ja juuri tämä harjoittelu, riippumatta siitä, oliko se sitä varten vai koulua varten, pilasi minulta kaiken.
"Pojalla pitäisi olla asiat paremmin kuin meillä vanhemmilla" voi olla jalo motiivi, mutta se ei ainoastaan mene ohi tavoitellusta päämäärästä, varsinkin jos se ei vastaa - ainakaan suunnilleen - lapsen etua, vaan se myös todennäköisesti tekee lapsen tulevaisuudesta hyvin vaikeaa.

Kerrostalon naapurit olivat aina hyvin innostuneita ja kysyivät usein äidiltäni, mikä kappale se oli, mutta ne olivat kaikki improvisaatioita, jotka yksinkertaisesti heijastivat sisäistä tilaani. Joskus ne olivat mollissa, joskus duurissa, ja joskus nämä kaksi sävelkorkeutta olivat sekaisin.

Musiikin tekeminen - vapaasti - oli minulle väylä, jonka avulla pystyin selviytymään paremmin stressitasoistani. Kun improvisaatiot olivat vaikuttaneet naapureiden iloon, olin jopa tehnyt hyvän teon tässä suhteessa. Mutta tuolloin en tajunnut sitä, enkä edes ajatellut sitä. Varmaa oli vain se, että tämä musisointi ei ollut äitini etujen mukaista, vaikka hän ei tiennytkään, etten soittanut harjoittelemiani kappaleita.

Herää kysymys, oliko tämä peli Jumalan suosiossa. Kun katson edellä olevia Raamatun sitaatteja, oletan, että Jumala nyökyttelee minulle, koska tein tänä aikana jotain hyvää terveydelleni, sain tasapainon takaisin ja peli tuotti iloa myös muille ihmisille.

Excursus - Moraaliton tarjous

Kuvittele, että olet ystäväporukalla ja olette suunnitelleet viikonloppua loma-asunnossa. Näkymät hauskanpidosta, hyvästä ruoasta ja seurallisista illoista saavat kaikki säteilemään innolla. Ryhmässä on myös ihmisiä, jotka ovat hyvin hartaita ja pitävät kiinni uskonnollisista periaatteistaan. Illan edetessä alkaa kuitenkin kehittyä keskustelu.

Suunnitelma

Perjantai-ilta. Ryhmä on sopinut järjestävänsä pienet juhlat illallisen jälkeen. Osa ystävistä kannattaa juhlimista myöhään yöhön asti musiikin, tanssin ja alkoholin voimin. Toiset, kuten sinä, eivät ole erityisen uskonnollisia, mutta sinulla on hyvä tunne siitä, että liiallinen juominen ja pitkä, myöhäinen yö eivät välttämättä ole parhaita päätöksiä, varsinkaan jos haluat tehdä paljon seuraavana päivänä.

Uskovainen ystävä, kutsuttakoon häntä Davidiksi, liittyy keskusteluun. Hän sanoo: "Minusta tuntuu, että Jumala näyttää meille selkeän tavan elää. Liika juhliminen ja juominen ei johda mihinkään hyvään. Jumala haluaa, että olemme tarkkoja itsestämme ja ruumiistamme."
David ei ole periaatteessa hauskanpidon vastustaja, mutta hänelle on olemassa raja, jota hän ei halua ylittää, jos se voisi loukata Jumalan arvoja, joita hän pitää myös suojelemisen arvoisena osana uskonnollista vakaumustaan.

Reaktio

Jotkut hänen muista ystävistään reagoivat ymmärtäväisesti, mutta toiset suhtautuvat melko torjuvasti. Eräs ystävä, joka suhtautuu uskonnollisiin aiheisiin rennommin, sanoo: "Älä viitsi, David, ei se niin paha ole. Se on vain vähän hauskaa. Voimme juhlia ilman, että tuhoamme itsemme. Eikä Jumala sitä paitsi suutu meille, jos menemme vähän liian pitkälle, eihän?"." Toinen, joka kuvailee itseään pikemminkin agnostikoksi, heittää väliin: "Kuka tietää, mitä Jumala ajattelee? En usko, että hän välittää jostain meidän juhlistamme."

Tässä vaiheessa David tuntee olonsa epämukavaksi ja sanoo: "Minusta on tärkeää, että kunnioitamme itseämme ja elämme maltillisesti. Ja minulle se tarkoittaa, että pidän kiinni periaatteistani, kun on kyse hauskanpidosta ja vapaa-ajasta." Hän liittyy hiljaa piiriin, mutta antaa ymmärtää, että hän järjestää hauskanpitonsa eri tavalla.

Päätös

Joidenkin edestakaisten keskustelujen jälkeen ryhmä päättää hillitä juhlia, mikä tarkoittaa, ettei juhlia yömyöhään ja ettei alkoholia käytetä liikaa. Jotkut ovat pettyneitä, mutta muut kunnioittavat lopulta Davidin toiveita ja vakaumusta. He sopivat viettävänsä yön pienemmällä porukalla, ilman suurta meteliä ja liiallista alkoholinkäyttöä.

Kysymys on kuitenkin edelleen: Onko Jumala tässä tapauksessa ilonpilaaja?

Daavidille Jumala ei ole rajoitus vaan pikemminkin opas. Hän ei näe Jumalaa ilonpilaajaan, vaan ihmisenä, joka näyttää tien täyttävämpään ja kunnioittavampaan elämään. Hänelle tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa tekemisessä pitäisi olla maltillinen. Hän ymmärtää, että hauskanpito ja nautinto ovat tärkeitä, mutta hänen mielestään näiden asioiden ei tarvitse olla ristiriidassa hyvän ja moraalisen elämän kanssa.

Muiden ystävien kohdalla asiat näyttävät hieman erilaisilta. He kokevat, että Daavidin vakaumus rajoittaa heidän välitöntä huvinhaluaan, ja miettivät, onko Jumala tässä tapauksessa todella pilaajaksi. He ovat sitä mieltä, että elämästä pitäisi myös nauttia, ja kyseenalaistavat, onko todella niin paha asia, jos välillä ylittää omat rajansa.

Seurantakeskustelu

Seuraavana aamuna tunnelma on hieman rennompi. Juhlat olivat hiljaisemmat kuin alun perin suunniteltiin, mutta siellä oli hyvä jutella ja kaikki osasivat kunnioittaa toisiaan.

Jotkut ystävät ymmärsivät, että heille oli hyväksi mennä aikaisin nukkumaan ja levätä seuraavana päivänä. He olivat kiitollisia Davidille siitä, että hän sai heidät ajattelemaan, vaikka he olivat aluksi eri mieltä.

David on tyytyväinen, koska hän on paitsi säilyttänyt periaatteensa, myös vaikuttanut hieman kunnioittavampaan rinnakkaiseloon vaikuttamalla ryhmässä. Hänelle Jumala ei ole tässä tapauksessa pilaaja, vaan se, joka auttaa häntä tekemään päätöksiä, jotka johtavat pitkällä aikavälillä parempaan elämään.

Päätelmä

Esimerkki osoittaa, miten kysymys "Onko Jumala ilonpilaaja?" voidaan tulkita eri tavoin arkipäivän kontekstissa. Jostakin ihmisestä voi tuntua siltä, että Jumala pilaa hänen hauskuutensa asettamalla moraalisia rajoja. Toisille taas Jumala on opas, joka auttaa tekemään päätöksiä, jotka ovat pitkällä aikavälillä hyväksi itselle ja kanssaihmisille.

Tässä tapauksessa kyse ei ole hauskanpidon kieltämisestä vaan maltillisuudesta ja siitä, miten järjestät elämäsi. Kyse on sen ymmärtämisestä, että vapaus pitää hauskaa voi kulkea käsi kädessä vastuullisuuden ja tarkkaavaisuuden kanssa.