Oletko rehellinen itsellesi?

Lukuaika 5 minuuttia

Oletko rehellinen itsellesi - tätä kysymystä ei kysytä joka päivä, ja silti se on perusteltu, sillä rehellisyys alkaa itsestäsi ja itsestäsi, jos haluat olla rehellinen muille.

Rehellisyyttä pidetään yhtenä tärkeimmistä hyveistä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vaikka on usein helpompaa olla rehellinen muille, herää kysymys, olemmeko todella rehellisiä itsellemme.

Itsepetos, tukahduttaminen tai ajatusten kaunistelu voi johtaa siihen, että emme tunnista tai hyväksy todellisia motiivejamme, virheitämme tai pelkojamme. Mutta vain ne, jotka ovat rehellisiä itselleen, voivat elää aidosti täyttynyttä elämää.

Raamattu antaa arvokasta tietoa siitä, miksi itsetotuus on niin tärkeää ja mitä seurauksia epärehellisyydellä on.

Psykologiassa tutkitaan myös intensiivisesti, miten liian usein harjoitettu itsepetos toimii ja miten se vaikuttaa henkilökohtaiseen hyvinvointiin.

Rehellisyys - itseäsi kohtaan

Rehellisyys itselle on todella haasteellista! Monilla ihmisillä on taipumus nähdä itsensä paremmassa valossa tai tukahduttaa epämiellyttävät totuudet. Tämä tapahtuu seurausten pelosta, ylpeydestä tai vääristyneestä minäkuvasta.

Raamattu varoittaa Jeremia 17:9 „Sydän on äärimmäisen petollinen ja pahansuopa; kuka voi sitä käsittää?" ja samalla ikään kuin huutaa apua: "Kuka voi sitä käsittää?".„

Sinä ja muut ihmiset epäonnistutte tässä usein surkeasti, jopa psykologit ja psykiatrit. Siksi ainoa, joka voi auttaa, on Jumala. Niin sanotaan Psalmi 139:23-24 „Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tiedä, mitä tarkoitan, ja katso, olenko pahalla tiellä, ja johdata minut iankaikkiselle tielle.„

Psykologia on jo pitkään osoittanut, että ihmiset käyttävät usein kognitiivisia vääristymiä esitelläkseen itsensä paremmassa valossa tai välttääkseen epämiellyttäviä tosiasioita.
Ns. Vahvistusvirhe (Vahvistusvinouma) kuvaa taipumusta hyväksyä vain sellaista tietoa, joka tukee omaa näkemystä, ja jättää huomiotta ristiriitaiset tosiasiat.
Tukahduttaminen on toinen puolustusmekanismi, jonka avulla stressiä aiheuttavat ajatukset tai muistot tukahdutetaan tietoisuudesta emotionaalisen kivun välttämiseksi.

Itsepetos ja sen seuraukset

Jos emme ole rehellisiä itsellemme, sillä voi olla pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia. Se estää henkilökohtaista kasvua, haittaa ihmissuhteita ja voi jopa johtaa hengelliseen sokeuteen. Jo 1 Joh 1:8 voidaan lukea "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, petämme itseämme, eikä totuus ole meissä.„

Itsepetoksen tosiasia on jo Sananlaskut 16:2 "Kaikki ihmisen tiet ovat puhtaita hänen silmissään, mutta Herra koettelee henget.". Jos Jumalaa ei olisi olemassa koettelevana auktoriteettina, ihminen paistattelisi itsevanhurskaudessaan ...

Psykologiset tutkimukset osoittavat, että krooninen itsepetos voi johtaa lisääntyneeseen stressiin, sisäiseen myllerrykseen ja jopa mielisairauksiin, kuten ahdistuneisuushäiriöihin tai masennukseen. Ihmiset, jotka valehtelevat itselleen, kokevat usein kognitiivista dissonanssia, epämiellyttävää tunnetta, joka syntyy, kun ajatukset, uskomukset ja teot eivät sovi yhteen. Koska syvällä sisimmässään jokainen tietää, että hän pettää itseään ja että ulkonäkö ei vastaa todellisuutta.

Polkuja rehelliseen itsetutkiskeluun

Miten voimme oppia olemaan rehellisempiä itsellemme? Raamattu antaa ihmisille joitakin hyödyllisiä periaatteita.

Jumalan sana on erehtymätön peili meistä itsestämme. Hepr. 4:12 antaa meille opastusta tunnistaa todelliset aikomuksemme ja olla pettämättä itseämme: "Sillä Jumalan sana on elävä ja vaikuttava ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, ja se lävistää, kunnes se halkoo sekä sielun että hengen, sekä luuytimen että luun, ja se on sydämen ajatusten ja asenteiden tuomari.„

Nöyryys auttaa olemaan rehellinen, näkemään itsensä realistisesti, mikä on edellytys kasvulle, kuten esim. Jaakob 4:10 vahvistettu "Nöyrtykää Herran edessä, niin hän korottaa teidät..“.

Sananlaskut 27:17 tarjoaa lisäapua "Rauta teroittaa raudan; samoin yksi ihminen teroittaa toisen." ja neuvoo itsereflektiota kolmansien osapuolten rehellisen palautteen avulla vääristyneen minäkuvan korjaamiseksi ja sokeiden pisteiden tunnistamiseksi.

Ekskursio - Toteutumaton unelma

Omistautunut nuori nainen, joka tiesi jo varhain haluavansa taiteilijaksi, sillä hän oli rakastanut maalaamista ja piirtämistä jo lapsena, ja hänen opettajansa olivat tunnistaneet hänen suuren lahjakkuutensa. Mutta vanhetessaan hän alkoi epäillä unelmaansa. Vanhemmat kehottivat häntä valitsemaan "turvallisen" ammatin, ystävät nauroivat ajatukselle ansaita rahaa taiteella, ja niinpä hän päätti lopulta opiskella liiketaloutta.

Vuosia kului, ja hän työskenteli suuressa yrityksessä. Hän ansaitsi hyvin, hänellä oli turvaa ja arvostusta, mutta sisimmässään hän tunsi itsensä tyhjäksi. Hän meni toimistoon joka aamu vastahakoisesti, jokainen päivä tuntui samanlaiselta, ja hän kysyi itseltään yhä useammin, oliko tämä todella se elämä, jota hän halusi elää. Hän kuitenkin vakuutti itselleen - aluksi menestyksekkäästi - että hänen pitäisi olla onnellinen. Olihan hänellä kaikki, mitä hän saattoi toivoa: vakituinen työ, hyvä palkka, kollegat, jotka kunnioittivat häntä, useita lomia vuodessa - kenellä oli sellaista?

Mutta sisimmässään Lisa tiesi, ettei hän ollut rehellinen itselleen. Hän tukahdutti luovuuden kaipuunsa ja etsi häiriötekijöitä. Pitkät työpäivät, shoppailu ja maraton-sarjat iltaisin auttoivat häntä tässä. Hän kertoi itselleen, että hänen tyytymättömyytensä oli vain vaihe, että hänen täytyi vain olla kiitollisempi. Mutta sisäisen tyhjyyden tunne säilyi.

Eräänä päivänä hän jutteli vanhan koulukaverinsa kanssa, joka oli toteuttanut unelmansa ja työskenteli valokuvaajana. Ystävä kysyi: "Oletko todella onnellinen? Vai uskotteletko vain itsellesi, että olet onnellinen?" Nämä sanat iskivät häntä suoraan sydämeen. Ensimmäistä kertaa hän ei voinut enää vältellä niitä. Hän tajusi, että hän oli valehdellut itselleen vuosikausia peläten epävarmuutta, muutosta ja muiden tuomiota.

Juuri tätä tilannetta psalmisti kuvailee seuraavassa kirjassaan. Psalmi 139:23-24 „Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tiedä, mitä tarkoitan, ja katso, olenko pahalla tiellä, ja johdata minut iankaikkiselle tielle.„

Nyt hän alkoi käsitellä tunteitaan rehellisesti. Hän kysyi itseltään kysymyksen: Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Pitkän pohdinnan ja monien rukousten jälkeen hän päätti osallistua maalauskurssille, tietenkin ... vain harrastuksena - tai niin hän ainakin aluksi ajatteli. Mutta jokaisen maalaamansa kuvan myötä hän tunsi vanhan intohimonsa palaavan.

Vuotta myöhemmin hän uskalsi vaihtaa työnsä osa-aikaiseksi ja myydä taidetta sivutoimisesti. Se ei ollut helppoa, ja toisinaan hän joutui epäilyksen valtaan. Mutta nyt hän tiesi: rehellisyys itselleen ei tarkoita, että tie on helppo, mutta sitä voi kulkea koko sydämestään.

Päätelmä

Rehellisyys itselle on elinikäinen haaste, mutta myös välttämätön edellytys hengelliselle kasvulle, henkilökohtaiselle rehellisyydelle ja todelliselle tyytyväisyydelle.

Raamattu rohkaisee meitä tutkimaan sydäntämme Jumalan edessä ja hyväksymään totuuden, vaikka se olisikin epämukavaa. Ne, jotka elävät rehellisesti, kokevat todellisen vapauden, sillä Jeesus sanoo seuraavassa sanassaan Johannes 8:32 „ja te tunnistatte totuuden, ja totuus vapauttaa teidät!„

Viime kädessä rehellisyys itsellesi on avain aitoon ja Jumalaa miellyttävään elämään. Realistinen käsitys itsestä on olennainen mielenterveyden ja sisäisen tyytyväisyyden kannalta. Ne, jotka kohtaavat totuuden, voivat toimia tietoisemmin, kehittyä pidemmälle ja kasvaa sekä hengellisesti että psyykkisesti.