Jumalan sijainen

Lukuaika 6 minuuttia

Miksi ihmiset etsivät Jumalan korviketta?

Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ovat aina etsineet korkeampaa voimaa. Uskonnot, filosofiat ja maailmankatsomukset ovat syntyneet syvästä turvallisuuden, orientaation ja merkityksen tarpeesta. Nyky-yhteiskunnassa monet ihmiset kuitenkin tietoisesti tai tiedostamattaan etääntyvät Jumalasta ja korvaavat hänet muilla asioilla.

Seuraavassa tarkastellaan sekä syitä, joiden vuoksi Jumalan korviketta etsitään, että näiden korvikkeiden seurauksia.

Jumala eksistentiaalisena perustana

Miksi ihmiset uskovat Jumalaan?

• Usko Jumalaan antaa elämälle korkeamman merkityksen, vakauden ja lopullisen totuuden.
• Uskonnot tarjoavat eettisiä ohjeita hyvää elämää varten.
• Usko antaa toivoa kuoleman jälkeen ja selittää selittämättömän.
• Usko luo tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja identiteetistä.

Ihminen on luotu Jumalaa varten ja kaipaa häntä. Ilman häntä jää sisäinen tyhjyys, tai kuten psalmisti sanoo sanoessaan. Psalmi 42:2 ilmaisee: "Niin kuin peura kaipaa vesipuroja, niin minun sieluni kaipaa sinua, oi Jumala!"."

Jumalan ja hänen sijaistensa hylkääminen

Miksi ihmiset korvaavat Jumalan?

Nykyaikaiset yhteiskunnat ovat yhä enemmän maallistuneet, toisin sanoen siteet uskontoon ovat yhä enemmän löystyneet tai purkautuneet ja elämäntapaan liittyvät kysymykset on siirretty ihmisjärjen alaan. Monet ihmiset etsivät vaihtoehtoja Jumalalle, koska:

1. Tieteen kehitys kyseenalaistaa Luoja-Jumalan tarpeellisuuden.
2. Individualismi asettaa itsemääräämisoikeuden riippuvuuden Jumalasta edelle.
3. Teknologinen edistys luo illuusion siitä, että ihmiset voivat hallita kaikkea itse.

Ihmisellä on taipumus korvata Jumala jollakin muulla, joka hänen mielikuvituksensa mukaan antaa hänelle täyttymyksen, vaikkakin vain lyhyellä aikavälillä. Tämä lyhytnäköisyys johtaa kuitenkin siihen, että yhä enemmän, nopeammin ja nopeammin, korkeammalle ja korkeammalle tulee ihmisen päämäärä tai, kuten Paavali asian ilmaisee kirjeessään roomalaisille (Room. 1:25) "He vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen ja palvoivat luotua olentoa Luojan sijasta."

Millä ihmiset korvaavat Jumalan?

Ihmisille materialismi ja kuluttaminen, raha ja omaisuus, menestys ja ylellisyys nousevat etusijalle. Rikkauden tavoittelu korvaa Jumalan etsimisen, ja se tuo lyhytaikaista tyydytystä mutta pitkällä aikavälillä tyhjää merkitystä.
Matteus kirjoittaa tästä (Matteus 6:24) "Kukaan ei voi palvella kahta herraa, sillä joko hän vihaa yhtä ja rakastaa toista tai hän pitää kiinni yhdestä ja halveksii toista. Ei voi palvella Jumalaa ja mammonaa!"

1. Tiede ja rationalismi tarjoavat loogisia selityksiä ja empiirisiä todisteita, kun taas usko hylätään järjenvastaisena. Seurauksena on inhimillisten huolenaiheiden ja eksistentiaalisten kysymysten katoaminen.
2. Ideologiat ja poliittiset järjestelmät, kuten marxilaisuus, nationalismi tai maallinen humanismi - näkemys ihmisestä moraalin ja edistyksen mittapuuna ilman tarvetta jumalalle tai uskonnolliselle ilmestykselle - korvaavat uskonnollisen uskon, kun taas valtio tai puolue ottaa jumalan roolin, kuten totalitäärisissä järjestelmissä tai liioitelluissa ideologioissa.
   Paslmist kirjoittaa tästä Psalmi 146:3 apt "Älkää luottako ruhtinaisiin, ihmislapsiin, joiden kanssa ei ole pelastusta!"
3. Teknologia ja usko edistykseen antavat ymmärtää, että digitalisaatio, tekoäly ja transhumanismi voivat parantaa ihmisiä. Kuolemattomuutta ja ikuista nuoruutta jopa tavoitellaan.
4. Itsensä toteuttaminen ja esoteerisuus propagoivat "Jumalan löytämistä itsestään", ihminen nostaa itsensä keskipisteeksi tai, kuten Timoteuksen 3:2-4 sanoo, "...Sillä ihmiset tulevat olemaan itsensä rakastajia, rahan rakastajia, kerskaajia, ylimielisiä, pilkkaajia, vanhempien tottelemattomia, kiittämättömiä, epäpyhiä, 3 rakkaudettomia, anteeksiantamattomia, herjaajia, hillittömiä, väkivaltaisia, hyvän vihollisia, 4 pettureita, holtittomia, ylenpalttisia; he rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa;„.

Nämä korvaavat muodot tarjoavat usein vain näennäistä tyydytystä eivätkä johda syvempään, kestävään täyttymykseen. Viime kädessä ihmiset heittäytyvät takaisin itseensä ja jäävät eksistentiaalisesti tyytymättömiksi.

Mahdollisuus uuteen ymmärrykseen

Sen sijaan, että ihminen korvaisi Jumalan aineellisilla tai ideologisilla asioilla, hän voisi yhdistää tieteen ja uskon, sillä tiede voi antaa tietoa luomakunnasta, mutta se ei voi vastata perimmäisiin merkityskysymyksiin.
Ihmiset voisivat käyttää aineellista rikkautta nöyrästi. Rikkaus sinänsä ei ole pahasta, jos sitä käytetään Jumalan tavalla.
Ihminen voisi yhdistää individualismin ja yhteisöllisyyden siten, että itsensä toteuttaminen ei johda egoismiin vaan rakastavaan suhteeseen toisten kanssa.

Matteus tiivistää sen seuraavasti Matteus 22:37-39 tiivistettynä seuraavasti: "Ja Jeesus sanoi hänelle: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi. Tämä on ensimmäinen ja suurin käsky. Ja toinen on verrattavissa siihen: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'"."

Ja Johannes vahvistaa (Johannes 14:6) "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; kukaan ei pääse Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!""

Jumala ei vastusta edistystä, vaurautta tai tietoa, mutta ne eivät saa viedä hänen paikkaansa.
Terveen synteesin tarkoituksena ei ole korvata Jumalaa, vaan tunnustaa hänet viisauden, rakkauden ja totuuden lähteeksi.

Excursus - Pyrkimys täyttymykseen

Kunnianhimoinen nuori mies, joka oli jo varhain asettanut itselleen selkeän tavoitteen: hän halusi menestyä. Lapsena hän oli usein nähnyt perheensä kamppailevan taloudellisesti, ja hän vannoi, että hänellä olisi jonain päivänä parempi elämä. Niinpä hän teki ahkerasti töitä, valmistui huippuarvosanoin ja sai himoitun työpaikan maineikkaasta yrityksestä. Hän oli onnistunut!

Työstä tuli nopeasti hänen elämänsä keskus. Hän oli jatkuvasti tavoitettavissa, työskenteli usein myöhään yöhön ja sijoitti kaiken energiansa uraansa. Esimiesten antama tunnustus, suuret bonukset ja ylennysmahdollisuus antoivat hänelle tunteen, että hän oli oikealla tiellä. Ystävät ja perhe jäivät yhä vähemmälle huomiolle. Hän sanoi itselleen, että hänellä olisi aikaa heille myöhemmin ... kun hän olisi saavuttanut tavoitteensa.

Koska hän ajatteli, että hän ei yksinkertaisesti ollut vielä saavuttanut tarpeeksi. Kun hän saisi seuraavan palkankorotuksen tai ylennyksen, hän tuntisi itsensä vihdoin(!) onnelliseksi, turvalliseksi ja täytetyksi. Mutta joka kerta, kun hän saavutti yhden tavoitteistaan, tyytyväisyys kesti vain hetken, ennen kuin hän heittäytyi takaisin seuraavan tavoitteen pariin. Ajatus korkeammalle ja pidemmälle menemisestä piti hänet otteessaan.

Eräänä päivänä hän tapasi sattumalta vanhan ystävänsä, joka oli ennen ollut yhtä kunnianhimoinen mutta muuttunut huomattavasti. Nyt hän vaikutti rauhalliselta, rennolta, jopa tyytyväiseltä ja täytetyltä. Niinpä hän kysyi häneltä: "Miten sinä onnistut olemaan niin tyytyväinen? Minulla on kaikki, mitä olen aina halunnut, mutta silti minulta puuttuu aina jotain. Ja niin jahtaan huipulta toiselle, vain korkeammalle, kauemmas ...".

Hänen ystävänsä hymyili tietävästi; eihän se ollut ollut ollut hänen kohdallaan aiemminkaan. Niinpä hän vastasi: "Ajattelin ennen aivan kuten sinä. Tein menestyksestäni jumalani. Mutta sitten tajusin, että mikään tässä maailmassa ei voisi todella täyttää minua, ellei minulla olisi itse Jumalaa."

Hän ei ollut odottanut sitä ollenkaan. Ei kai hänestä ole tullut kristittyä? Hänen ensimmäinen reaktionsa oli siis ymmärrettävästi torjunta. Hän ei loppujen lopuksi ollut erityisen harras ihminen ja piti uskontoa tukena niille, jotka eivät pärjää yksin.
Mutta hänen ystävänsä sanat eivät päästäneet häntä menemään. Hän pohti, eikö hänen pyrkimyksensä yhä suurempaan menestykseen ja tunnustukseen ollut itse asiassa korvike jollekin merkityksellisemmälle, jollekin syvemmälle?

Jos hän olisi jo tuolloin tiennyt Raamatun sisällön, hän olisi todennäköisesti ollut 2. Mooseksen kirja 20:3 jossa sanotaan "Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni!". Hm, jotenkin hän oli tehnyt kultaisen vasikan menestyksestään ja esimiesten ja kollegoiden tunnustuksesta.
Tai myös Matteus 6:19-21 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste tuhoavat ja missä varkaat kaivavat ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, jossa ei koi eikä ruoste turmele ja jossa varkaat eivät murtaudu ja varasta. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.".". Kyllä, rahasta ja ylennyksistä oli tullut hänen aarteitaan, hänen sydämensä oli kiinnittynyt niihin. Mutta jokaisella tililtä tehdyllä nostolla aarre suli pois ja sitä oli täydennettävä. Siispä kohti seuraavaa huippukokousta, eikö niin?

Eräänä iltana, kun Paul istui ylellisessä asunnossaan, hän katseli kaupungin taivaanrantaa ja kysyi itseltään: Olenko todella suunnannut elämäni siihen, millä on merkitystä? Vai jahtasinko vain tyhjää unelmaa?

Hän alkoi tutkia uskoa intensiivisemmin, lukea Raamattua ja lopulta käydä kirkossa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tajusi, että tunnustuksen ja menestyksen tavoittelu oli vain korvike jollekin, mitä hänen sielunsa todella tarvitsi: suoralle suhteelle Jumalaan.

Hitaasti hänen elämänsä alkoi muuttua. Hän asetti tietoisesti rajoja työssään, otti aikaa perheelleen ja ystävilleen ja alkoi mitata arvoaan muutenkin kuin vain ammatillisen menestyksen perusteella. Sen sijaan hän löysi syvemmän täyttymyksen päästämällä Jumalan elämäänsä, luovuttamalla sen hänelle ja seuraamalla hänen polkuaan.

Hän tajusi, ettei mikään tässä maailmassa, ei raha, menestys tai tunnustus voisi täyttää hänen sydämessään olevaa aukkoa. Hän oli etsinyt "Jumalan korviketta" kaikki nämä vuodet, mutta vasta kun hän kääntyi Jumalan puoleen, hän löysi rauhan, jota hän oli aina kaivannut ja jonka hän oli nähnyt ystävässään lihallisena esimerkkinä.