Koe Jumalan johdatus

Lukuaika 8 minuuttia

Päivitetty - helmikuu 9, 2025

Koe Jumalan johdatus! Ne, jotka ovat "oikeasti" uskovia, pystyvät kertomaan huomattavista kokemuksista, jotka voivat todella saada sinut kirjaimellisesti hämmästymään epäuskoisena.

Ne, jotka ovat vähemmän "aktiivisia" uskossaan, suhtautuvat koko asiaan melko epäilevästi, sillä jos annan Jumalan johtaa minua, minun on luovuttava ruorista, eikö niin? Ja muutenkin haluan loppujen lopuksi olla itseni herra!
Ja sitä paitsi: ehkä en pidä Hänen tavoistaan lainkaan?

No, pulma, eikö olekin? - No, mitä ei ole kokeiltu, sitä ei ole voitettu. Vanha sanonta, mutta edelleen yhtä pätevä kuin ennenkin.

Entä nyt?

Katsotaanpa, miten Jumala loi meidät: ihmisiksi, joilla on mieli, eli vastuu, kyky ajatella, tehdä päätöksiä, erottaa hyvä ja paha ...

No, me tiedämme, mikä on hyvää ja pahaa, me voimme myös ajatella, mutta MITÄ me ajattelemme? No, mitä minä haluan, MINÄ! Mutta se, onko se järkevää ja tarkoituksenmukaista minulle, selviää yleensä vasta jälkikäteen. Kyllä, aivan oikein: Olet aina fiksumpi jälkikäteen!

Selvä. JOS Jumala on kaikkitietävä, niin hän tietää myös, miten jokin loppuu, kun teen mitä haluan, eikö niin? No, hyvä on. Mutta jos haluan jotain, josta - itse asiassa - tiedän tarkalleen, että se ei ole Hänen tahtonsa, mutta teen sen silti, eikö voi olla niin, että Hän ymmärtää minua ja haluani? Totta, Hän ymmärtää sen, mutta hyväksyykö Hän sen?

Hän kuitenkin sallii sen, jos päätät toisin, vastoin Hänen tahtoaan (Hänen sanaansa ...). Miksi? Juuri siksi, että te ette ole sätkynukke. Huh, onnekas sinä! Vai etkö ole?

Jonkun on aina maalattava musta kuva! - Ei, ei onnea, parhaimmillaan halusi on tyydytetty tällä hetkellä. Koska tekojesi seuraukset ovat vielä edessä ...

Entä Jumalan johdatus?

Hymyile, sinä koit sen sillä hetkellä, kun sinä - oikeastaan - tiesit, että suunnitelmasi ei vastannut Hänen tahtoaan. Ja kaikki tämä ilman rukoilemista.

Valitettavasti aina ei ole niin, että joku sanoo äänekkäästi ja kuuluvasti: "Älä tee noin!", eikä kahvikupin viereen ilmesty yhtäkkiä kuuluisaa lappua, jossa lukee selvästi "Ei".

Sinulla oli kuitenkin mahdollisuus kuunnella "todellista", sisäistä ääntä. Päätit toisin ja joudut elämään päätöksesi seurausten kanssa.

Mutta jos Hän tiesi, että se ei ollut hyväksi minulle, hän olisi varmasti voinut estää minua?

Totta, hän olisi voinut, ja joskus hän tekeekin niin, mutta ei aina. Ehkäpä päätöksesi seuraukset auttavat sinua tulevaisuudessa, ja siksi Hän antaa sinun tehdä niin kuin haluat.

Miksi?

Kyllä, me usein kysymme itseltämme miksi. Niin minäkin.

Lähtöaikani asiakkaalle oli jo suunniteltua pidemmällä. Ja sitten tulee toinen puhelu, joka saa minut odottamaan vielä viisi minuuttia.

Nyt lukija saattaa sanoa, että mitäpä siitä, viisi minuuttia, vähän lisää kaasua, niin saatte sen takaisin! Niin sanoin itselleni tuolloin, spurttasin autoon ja lähdimme liikkeelle, hieman sallittua nopeammin, mutta moottoritie oli lähellä ja 70 km/h oli muutenkin sallittu, mikä onni!

Pois moottoritien liittymästä ja - kaasu pohjaan! Mutta kuten aina, kun on kiire, seuraava ruuhka ei ole koskaan kaukana. Niin oli tälläkin kertaa. Näin jo kaukaa edessä olevien ajoneuvojen jarruvalot ja varoitusvalot. Koska huulillani ei ollut aivan kunniakkaimpia sanoja, ainakaan mielessäni, jarrutin ja pysähdyin, toivoen yhä, että paikallaan olevat ajoneuvot lähtisivät taas liikkeelle. Siinä minä sitten olin ja katselin, kuinka aika kului. Mutta edes hermostunut jalkani kaasupolkimella ei pystynyt muuttamaan tilannetta.

Kun ruuhka alkoi purkautua, näin onnettomuusajoneuvojen manööveröivän ohituskaistalta kaistalle. Ne eivät näyttäneet lainkaan hyvältä. Poliisi, palokunta, ambulanssi, koko ohjelma.

Lukija on ehkä jo arvannut: kyllä, jos olisin lähtenyt kotoa aikataulun mukaisesti, olisin lähes varmasti ollut kiitoradalle pysäköityjen ajoneuvojen paikalla, mahdollisesti myös se, joka olisi saanut ilmaisen kyydin ambulanssissa. Viisi minuuttia, jotka olisivat voineet olla elämän ja kuoleman välinen ero ...

Jumalan johdatus? Tuolloin en ollut vielä vakuuttunut tästä, vaikka salaa - itse asiassa ... - sanoin itselleni: "Jos olisin päässyt ajoissa pois, olisin luultavasti ollut heidän paikallaan ...".

Toisin sanoen: vaikka et olisikaan "uskovainen", Jumala pitää silti kättään sinusta kiinni. Sen jälkeen minua ei enää ärsytä, kun jokin asia ei mene niin kuin haluan, koska silloin sanon itselleni: Kuka tietää, mitä hyötyä siitä on! - Tämän päivän näkökulmasta tiedän(!), ETTÄ Hänellä oli siinä käsi kädessä. Ja ihan rehellisesti sanottuna? Se on äärimmäisen rauhoittava tunne!

Venture

Jos haluatte uskaltaa Jumalan johdatusta, antakaa Hänen ottaa ruori haltuunsa! Hän tekee sen hyvin, sanoo Raamattu Psalmissa 37:5. "Antakaa tienne Herran haltuun ja toivokaa häneen, hän tekee sen hyvin."
"Hyvin" tarkoittaa "tee hyvin", ei "hän tekee sen, minä istun ja rentoudun ...".

Se ei ole kaikkien mieleen. Minä tiedän sen. Voin vahvistaa sen. En usko, että on ketään, joka ei olisi kokenut sitä. Ja sen tunnustamiseen on valitettavasti pitkä matka.
Ajattelen usein Mooseksen 40 vuoden vaellusta erämaassa. Siksi olen päättänyt olla seuraamatta tahtoani niin kauan ja kuunnella enemmän vaistoani.

Se oli ensimmäinen askel. Toinen askel oli kärsimättömyyteni taltuttaminen: Jos hänellä kestää niin kauan, teen sen sitten itse! Ei hyvä ajatus. Toinen kierros aavikolla. Kolmas askel oli antautumiseni Jumalalle, uskollisena sanalleni. 1 Pietari 5:7 "Heittäkää kaikki huolenne hänen päällensä, sillä hän huolehtii teistä." "Minä en voi tehdä enempää, SINÄ teet sen - ei ole väliä miten, milloin ja mitä, mutta tee se!"
En toivoisi sitä kenellekään - mutta ihminen on niin ylpeä ja itsepäinen, että joskus hänen on todella mentävä alaspäin päästääkseen - lopulta - Jumalan ruoriin.

Tilanne muistutti minua Matteus 14, 22-33Jeesus jäi maihin rukoilemaan. Pietari ja opetuslapset lähtivät järven yli vastarannalle. Myrsky nousi, ja he olivat hädässä.
Kun he näkivät Jeesuksen kävelevän veden yli heitä kohti, he eivät ymmärrettävästi uskoneet silmiään ja luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus huusi heille, että älkää pelätkö, se oli hän.
Hienoa, hänellä on paljon sanottavaa! Hän ei ole kaulaansa myöten vedessä! Voin elävästi kuvitella, olisin voinut olla minä.

Pietari, jolle koko juttu oli epämukava, haluaa olla varma ja huutaa takaisin: "Herra, jos se todella olet sinä, niin käske minua tulemaan luoksesi veden päällä!"." Jeesus vastaa: "Tule tänne!"
Ja mitä Pietari tekee? Hän asettaa itsensä koetukselle, nousee veneestä ja kävelee raivoavien aaltojen yli Jeesuksen luo. Kun hän pääsi hänen luokseen, hän säikähti, koska tajusi, että hän oli todella kävellyt veden päällä, ja vajosi välittömästi ja huusi pelosta apua.

Minulle esimerkki sopi kuin nenä päähän! Ja siitä hetkestä lähtien sain rauhan, luottamuksen ja varmuuden - Jumalalta. Ja ilman liioittelua pystyin heittämään ongelmani Hänen jalkojensa juureen ja tekemään sitä, minkä "tunsin" olevan hyväksi. Se oli kuin kävisi veden päällä uppoamatta.

Mutta uppoamisen hetki voi myös ajoittain yllättää sinut. Aina kun ajattelet, että "No, nyt menee hienosti!", oma itseluottamuksesi saa jalansijaa ja alat taas ottaa ruoria haltuusi, aivan huomaamatta, niin sitten tulet nopeasti takaisin maan pinnalle. Luojan kiitos!

Excursus - Oikea päätös

Projektipäällikkö keskisuuressa yrityksessä, 32-vuotias. Hänellä on vakituinen työpaikka, hyvä palkka, ja hän tuntee itsensä varsin turvalliseksi urallaan, mutta häneltä puuttuu täyttymys, elämän tarkoitus. Yksitoikkoisuus on läsnä kaikkialla, työssä, vapaa-ajalla, hänellä on tunne, että hänen kykyjään ei hyödynnetä kunnolla ja että hänen työstään puuttuu merkitys. Tämä kaiken kattava tyytymättömyys rasittaa häntä, mutta hän myös pelkää muutosta, koska tunnettu paha on parempi kuin tuntematon onni, kerta toisensa jälkeen.

Hän on uskovainen ja käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa. Hänen uskonsa on hänelle tärkeä voimanlähde. Viime viikkoina hän on tuntenut yhä enemmän sisäistä kutsua muuttaa jotakin. Hänellä on tunne, että Jumala johdattaa häntä uuteen suuntaan, mutta hän ei tiedä, onko hänellä todella rohkeutta luopua turvallisesta työpaikastaan kokeakseen jotain uutta. Hän miettii, onko tämä todella Jumalan johdatus vai onko se vain hänen omien ajatustensa päähänpisto.

Selkeyden etsiminen

Eräänä iltana pitkän työpäivän jälkeen hän on erityisen levoton. Hän päättää tuoda huolensa ja epävarmuutensa Jumalan eteen rukouksessa. Niinpä hän istuu hiljaa työpöytänsä ääreen, sulkee silmänsä ja puhuu sydämensä pohjasta: "Jumala, en tiedä, mitä tehdä. Tunnen itseni repaleiseksi ja repaleiseksi. Haluan tuntea sinun johdatuksesi. Auta minua löytämään oikea tie."

Hän pyytää Jumalaa antamaan hänelle selkeyttä ja rohkeutta luottaa hänen johdatukseensa, vaikka polku tuntuisi epäselvältä eikä jossain lukisi, että tee sitä tai tätä.

Kun hän rukoilee, hän tuntee vähitellen olonsa rauhallisemmaksi ja turvallisemmaksi, melkein kuin häntä ympäröisi lämmin, rakastava läsnäolo. Hän kuitenkin tietää, että Jumalan äänen kuuleminen ei ole aina helppoa ja että usein melko hienovaraiset merkit voivat ohjata häntä.

Odottamaton kohtaaminen

Seuraavana aamuna hän menee kahvilaan puhumaan hyvän ystävänsä kanssa. Hän on nähnyt ystäväänsä harvoin viime aikoina. Nyt he olivat spontaanisti sopineet tapaavansa kahville. Keskustelun aikana hän kertoo ystävälleen epäilyksistään töissä ja tyytymättömyydestään. Hän puhuu myös tunteestaan, että hänen pitäisi ehkä vaihtaa työpaikkaa tai ottaa uusi suunta, mutta ei tiedä, onko tämä oikea askel.

Hänen ystävänsä kuuntelee tarkkaavaisesti ja sanoo sitten jotain, joka yllättää hänet: "Tiedätkö, puhuin hiljattain erään naisen kanssa, joka teki samanlaisen vaihdon. Hän jätti turvallisen työpaikan ja lähti seuraamaan intohimoaan taiteeseen. Hän sanoi, ettei koskaan uskonut voivansa ottaa tätä askelta, mutta kun hän päätti seurata sydäntään, hänelle avautui yhtäkkiä niin monta ovea, että hän hämmästyi. Mielestäni sinun pitäisi ehkä kuunnella sydäntäsi enemmän. Ehkä Jumala johdattaa sinua siihen suuntaan."

Anna tuntee olonsa erityisen liikuttuneeksi tällä hetkellä. Hänellä on tunne, että hänen ystävänsä ei ilmaise tässä keskustelussa vain omaa mielipidettään, vaan että nämä sanat ovat jotenkin juuri sitä, mitä hän on jo tuntenut sisällään. Tunne siitä, ettei hän ole yksin ja että Jumala puhuu hänelle tämän odottamattoman kohtaamisen kautta.

Päätös

Muutamaa päivää myöhemmin hän joutuu konkreettisen päätöksen eteen: Yritys, johon hän haki muutama kuukausi sitten, tarjoaa hänelle mahdollisuutta ottaa vastaan uusi työ projektipäällikkönä täysin eri alalla, josta hän on myös hyvin kiinnostunut. Työ olisi kuitenkin riskialtis, sillä se merkitsisi muutosta, ja hän aloittaisi aluksi turvattomammin ja pienemmällä palkalla. Samalla hän kuitenkin kokee, että tässä tehtävässä hänen lahjojaan hyödynnettäisiin paremmin ja että hän voisi löytää työlle enemmän merkitystä.

Kun hän kohtaa työtarjoukset, hän on repaleinen. Hän miettii, pitäisikö hänen ottaa riski vai olisiko parempi pysyä turvallisessa, tutussa työpaikassaan. Hän muistaa rukouksensa ja Marian kanssa käymänsä keskustelun ja tuntee syvällä sisimmässään, että tämä muutos ei ole vain urapäätös, vaan päätös, joka tuo hänet myös lähemmäksi itseään. Hän kokee päätöksestään tuntemansa sisäisen rauhan eräänlaisena vahvistuksena sille, että hän on oikealla tiellä.

Jumalan johdatus

Lopullisen päätöksen päivänä hän rukoilee, että hänen päätöksensä olisi selkeä. Seuraavan päivän jumalanpalveluksessa saarnassa keskitytään luottamukseen Jumalan johdatukseen, uskon tärkeyteen myös epävarmoina aikoina ja siihen, että Jumala johdattaa meitä paitsi elämän suurissa päätöksissä myös pienissä hetkissä, kun kuuntelemme häntä.
Nämä sanat puhuttelevat häntä syvällä sisimmässään, ja hän tajuaa, ettei hänen tarvitse päättää kaikesta yksin, koska Jumala on olemassa ohjaamassa häntä, vaikka tie ei aina olisikaan suora, vaan joutuisi tekemään joitakin kiertoteitä.

Tämän sisäisen vahvistuksen myötä Anna tekee lopulta päätöksen ottaa uusi työ vastaan maanantaina. Hän tuntee itsensä Jumalan johdattamaksi ja tietää, että hän ei tee tätä päätöstä vain omasta aloitteestaan vaan myös siksi, että hänellä on tunne, että tämä on Jumalan hänelle suunnittelema tie.

Päätelmä

Jumalan johdatus koetaan yksilöllisesti eri tavoin, mutta aina oikeaan aikaan ja oikealla tavalla jokaisen kohdalla!

Uskalla astua ulos mukavuusalueeltasi, usko elämäsi Hänelle ja anna itsesi yllättyä siitä elämän rikkaudesta, joka yhtäkkiä avautuu sinulle. Se on enemmän kuin tarvitset, enemmän kuin olisit koskaan pystynyt itsellesi selvittämään, enemmän kuin voit kuvitellakaan!