Ihmisiltä vai Jumalalta?

Lukuaika 3 minuuttia

Ihmisiltä vai Jumalalta? Kumpi on (enemmän) toivottavaa?

Digitaalisesti verkottuneessa maailmassa, jossa sosiaalinen media on yhä tärkeämmässä asemassa, muiden antama tunnustus mitataan usein tykkäysten, kommenttien tai seuraajien lukumääränä.

Ihmiset etsivät vahvistusta verkkoesiintymisestään, sosiaalisesta ympäristöstään, joka on pääasiassa suorituskeskeinen. Mutta herää kysymys: onko ihmisten antama tunnustus todella se, mikä tyydyttää meitä pitkällä aikavälillä?

Vai onko Jumalan antama tunnustus viime kädessä se, jolla on pysyvää arvoa?

Vahvistuksen kaipuu

Tunnustuksen etsiminen on ihmisen perustavanlaatuinen tarve. Ihmiset ovat luonteeltaan sosiaalisia olentoja, ja he kokevat toisten antaman vahvistuksen arvostuksen muotona. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa tämä näkyy erityisesti sosiaalisen median käytön kautta. Jokainen tykkäys tai myönteinen kommentti voi lyhyellä aikavälillä kohottaa itsetuntoa, kun taas kielteiset reaktiot tai tietämättömyys koetaan usein torjuntana.

Raamatun näkökulmasta katsottuna tämä tunnustuksen kaipuu on aina ollut läsnä. Jeesus itse varoitti tekemästä tekojaan ihmisten tunnustuksen kaipuusta. Niinpä Matteus 6:1 lukea "Varokaa, ettette anna almuja[1] ihmisten nähden, jotta he näkisivät teidät; muuten ette saa palkkiota taivaalliselta Isältänne." Ja Galatalaiskirje 1:10 vahvistaa "Puhunko ihmisten vai Jumalan tähden? Vai yritänkö miellyttää ihmisiä? Jos kuitenkin edelleen miellyttäisin ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.„

Ihmisen tunnistamisen ohimenevät arvot

Vaikka toisten hyväksyntä tuo lyhytaikaista iloa, kysymys kuuluu: onko sillä pysyvää arvoa? Sosiaalinen media on nopealiikkeinen: se, mitä tänään juhlitaan, saattaa unohtua huomenna. Kiinnittyminen muiden mielipiteisiin johtaa usein sisäiseen paineeseen, itseepäilyyn ja riippuvuuteen ulkoisesta vahvistuksesta.

Tänään sinulla on vielä yli 1000 "ystävää" eri kanavilla, mutta huomenna, kun todella tarvitset ystävää, yhtään ei ole enää jäljellä.

Tämä osoittaa Sananlaskut 29:25 osuvasti aiheesta " Ihmisen pelko on ansa, mutta joka luottaa Herraan, se on turvassa." ja Johannes 12:43 lisää: "Sillä he pitivät ihmisten kunniaa parempana kuin Jumalan kunniaa".

Jumalan tunnustaminen - ikuinen standardi

Toisin kuin ihmisten ohimenevä hyväksyntä, Jumalan hyväksyntä on ikuista ja muuttumatonta. Hän ei näe vain ulkoista käyttäytymistämme, vaan kiinnittää erityistä huomiota myös sydämeemme. Hänen hyväksyntänsä ei perustu maallisiin suorituksiin vaan aitoon suhteeseen hänen kanssaan.

Osoitteessa 1 Samuel 16:7 tämä tehdään jälleen kerran selväksi "Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen ulkonäköönsä tai kasvuunsa, sillä minä olen hyljännyt hänet. Sillä [Herra] ei katso sitä, mitä ihminen katsoo; sillä ihminen katsoo sitä, mikä on hänen silmiensä edessä, mutta Herra katsoo sydämeen.!“.

Ja Kol. 3:23-24 antaa lopullisen suosituksen "Ja mitä ikinä teettekin, tehkää se sydämestänne, niin kuin Herralle, ei ihmisille, tietäen, että saatte Herralta palkaksi perinnön, sillä te palvelette Kristusta, Herraa.„.

Etsikää Jumalan hyväksyntää!

Vapautuaksemme riippuvuudesta inhimillisestä vahvistuksesta voimme soveltaa esimerkiksi seuraavia Raamatun periaatteita:

• Identiteetin löytäminen Kristuksessa - Arvomme ei ole muiden mielipiteessä, vaan siinä, että olemme Jumalan lapsia, kuten näemme seuraavassa asiakirjassa Room. 8:16-17 löytää vahvistettu "Henki itse todistaa yhdessä henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myös perillisiä, toisin sanoen Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos tosiaankin kärsimme hänen kanssaan, jotta myös kirkastuisimme hänen kanssaan."
• Elävä rehellisyys ja aitous - Sen sijaan, että mukautuisimme miellyttääkseen muita, meidän tulisi pyrkiä edustamaan itseämme ja olemaan vilpittömiä Jumalan edessä, kuten sanomalehdessä Ef. 6:6-7 "... ei silmäpalveluksella, jotta ihmiset olisivat mielissään, vaan Kristuksen palvelijoina, jotka tekevät Jumalan tahdon sydämestään; jotka palvelevat Herraa hyvällä tahdolla eivätkä ihmisiä, ..."."

• Pitkän aikavälin arvojen asettaminen lyhyen aikavälin tunnustamisen edelle - Sen sijaan, että etsimme ihmisiltä tykkäyksiä tai kiitosta, meidän pitäisi kysyä itseltämme, mikä on arvokasta Jumalan silmissä. Matteus 6:19-20 Millaisia aarteita meidän pitäisi kerätä, ei sellaisia, jotka ovat katoavia, vaan sellaisia, jotka kestävät ikuisuuden "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste tuhoavat ja missä varkaat kaivavat ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, jossa ei koi eikä ruoste turmele ja jossa varkaat eivät murtaudu ja varasta.""

Päätelmä

Tunnustuksen kaipuu on syvään meissä juurtunut, mutta ihmisen hyväksyntä on ohimenevää. Ne, jotka rakentavat elämänsä tämän varaan, kokevat usein pettymyksiä ja epävarmuutta.

Raamattu opettaa meille, että todellinen täyttymys ei tule ihmisten vahvistuksesta vaan suhteesta Jumalaan. Hänen hyväksyntänsä on jatkuvaa ulkoisista olosuhteista riippumatta, ja se johtaa todelliseen rauhaan ja tyytyväisyyteen.

Kysymys kuuluu edelleen: etsimmekö edelleen ihmisten vai Jumalan suosiota?